MCP: yhteinen rajapinta työkaluille ja kontekstille

Model Context Protocol (MCP) yhdistää tekoälysovelluksia ohjelmiin, jotka tarjoavat työkaluja ja kontekstia. Se yhtenäistää ominaisuuksien löytämisen ja viestinnän, jotta sovellus voi käyttää yhteensopivia integraatioita keksimättä jokaiselle uutta rajapintaa.

Isäntäsovellus (host) on tekoälysovellus. Sen sisäinen asiakas (client) ylläpitää yhteyttä MCP-palvelimeen (server). Palvelin on integraatio-ohjelma, joka voi toimia samalla koneella tai etänä. Palvelin tarkoittaa tässä roolia eikä edellytä erillistä pilvivirtuaalikonetta.

Löydä, pyydä ja palauta

Palvelin voi luetella työkalujen nimet, kuvaukset ja syöteskeemat. Isäntäsovellus voi antaa ominaisuudet mallin käytettäviksi. Kun työkalu valitaan, asiakas lähettää kutsun, palvelin suorittaa operaation ja tulos palaa isäntäsovellukselle.

Esimerkiksi dokumentaatiopalvelin voi tarjota hakutyökalun. Malli ehdottaa kyselyä, integraatio suorittaa haun ja palautetut katkelmat ovat seuraavan mallivuoron käytettävissä. Itse haun toteutus jää palvelimen vastuulle.

Työkalut ovat vain yksi kontekstin muoto

MCP määrittelee myös URI-tunnisteisia resursseja (resources) ja uudelleenkäytettäviä kehotemalleja (prompt templates). Resurssi voi olla tiedosto tai tietokannan skeema, jonka isäntäsovellus valitsee mukaan. Kehotemalli tarjoaa toistettavan vuorovaikutusrakenteen.

MCP ei kouluta mallia, suurenna konteksti-ikkunaa eikä ratkaise toiminnon sallittavuutta. Isäntäsovellus hallitsee edelleen integraatioiden näkyvyyttä ja keskusteluun tulevia tuloksia.

Työkalukutsu on mallille näkyvä pyyntömekanismi. MCP tarjoaa yhtenäisen yhteyden työkalujen ja muun kontekstin ympärille. Agentti voi käyttää yhteyttä osana pidempää tehtävää.